Elämänhallintataidot

Kriisi, ahdistus, suru, mielen joustavuus

Elämänhallintaidot ovat taitoja, joita voit oppia ja kehittää. Mielenterveyden perustan (ravitsemus, liikunta ja uni) hallitsemisen myötä on helpompi kohdata haasteita, joita elämä tuo jokaiselle tullessaan.

Kriisi

Vaikeat elämäntilanteet ja kriisit ovat olennainen osa ihmisyyttä. Kriisin voi aiheuttaa moni asia: läheisen kuolema, onnettomuus, läheisen itsemurha, avioero, äkillinen sairastuminen tai tiedon saaminen pitkäaikaisesta sairaudesta tai muu ruumiillinen sairaus ja eläköityminen. Erilaisten kriisien voimakkuus vaihtelee tapahtuman ja ihmisen yksilöllisten tekijöiden mukaan.

Traumaattisessa kriisissä voidaan nähdä eri vaiheita:

  • Shokkivaiheessa tapahtunutta ei vielä kyetä käsittämään ja usein se kielletään.
  • Reaktiovaiheessa tapahtuma vähitellen kohdataan ja aletaan muodostamaan käsitystä siitä.
  • Käsittelyvaiheessa aletaan ymmärtämän tapahtuman vaiheita ja hyväksymään sen todenmukaisuus.
  • Uudelleensuuntautumisen vaiheessa tapahtuma liitetään osaksi omaa elämäntarinaa sekä akuutti tuska ja suru helpottuvat.

Jokainen reagoi kriisiin ja sen käsittelyyn yksilöllisesti. Kriisin vaiheita voidaan käydä läpi vaihtelevasti. Joskus seuraavasta vaiheesta voidaan palata takaisin edelliseen vaiheeseen tai kriisiä käsitellessään mieli voi jättää jonkin vaiheen väliin. Ihminen pyrkii omien voimavarojen mukaisesti sopeutumaan tapahtuneeseen. Kriisi voi vähentää ruokahalua ja lisätä unettomuutta.

Ravitsemuksesta, levosta ja voimavarojen mukaisesta liikkumisesta huolehtiminen vaikean ajan keskellä voi kuitenkin helpottaa olotilaa. Ahdistuksen hallinnan keinoilla ja tietoisen läsnäolon harjoittamisella voidaan rauhoittaa kierroksilla olevaa mieltä. Kriisin keskellä kirjoittaminen ja läheiselle tai ammattilaiselle puhuminen auttaa tapahtuneen ja sen aiheuttamien tunteiden käsittelyssä.

Saat lisätietoa kriiseistä ja niiden käsittelystä seuraavien linkkien avulla:


Ahdistus

Ahdistus on ajoittainen jokaisen arkeen kuuluva tunnetila. Ahdistuksen kokemuksiin sekoittuu pelkoa, huolestuneisuutta, jännittämistä, levottomuutta tai jopa kauhua ja paniikkia. Uusissa, jännittävissä tai vaarallisissa tilanteissa pelko ja ahdistuneisuus ovat normaaleja tilanteen aiheuttamia tunnereaktioita.

Ahdistuneisuuden ja pelkotilojen laukaisevana tekijänä on useimmiten vaikea tilanne tai tapahtuma elämässä. Joskus ahdistuneisuus voi pitkittyä jatkuvaksi ja elämää rajoittavaksi olotilaksi, jolloin puhutaan lääketieteellistä hoitoa tarvitsevista ahdistuneisuushäiriöistä. Pitkittyneen ahdistuneisuuden taustalla on biologisia, psykologisia ja sosiaalisia syitä.

Ahdistuksen aiheuttamat oireet voidaan jaotella seuraavasti; 

  • Psyykkiset oireet – pelkotilat, paniikki tai kauhu, katastrofi- ja huoliajatukset, epävarmuus itsestä ja omasta osaamisesta. 
  • Fyysiset oireet – kiihtynyt syke, punastuminen, vapina, hikoilu, vatsaoireet ja pahoinvointi, päänsärky ja huimaus, nivel- ja lihassäryt, paineen tunne rintakehällä sekä palan tunne kurkussa. 
  • Käyttäytymisoireet – ahdistusta aiheuttavan tilanteen/tekijän välttely, sellaisten turvakeinojen käyttö, jotka lisäävät ahdistuneisuutta ja psyykkistä huonovointisuutta pitkällä aikavälillä, itsetuhoisuus sekä päihteiden liikakäyttö.

Ahdistuksen omahoidon kulmakiviä ovat riittävä ja terveellinen ravitsemus, säännöllinen liikunta ja riittävä määrä unta. Ahdistuneisuutta voidaan ehkäistä yhteisöissä tunnistamalla ja estämällä yhteisön sisällä tapahtuvaa kiusaamista ja kaltoinkohtelua.

Akuuttia ahdistuneisuutta voidaan lievittää keinoilla, joilla suunnataan huomio muualle. Näitä keinoja ovat esimerkiksi progressiivinen lihasrentoutus, palleahengitys, intensiivinen ja räjähtävä muutaman minuutin mittainen liikuntasuoritus, kasvojen ja käsivarsien jääkylmässä vedessä huutelu tai jääpalojen puristaminen nyrkeissä.

 
Lisätietoja ahdistuksesta ja sen hallintakeinoista löydät seuraavien linkkien avulla: 


Suru 

Jokainen ihminen joutuu jossain vaiheessa elämäänsä kohtaamaan surun. Suru syntyy menetyksen kokemuksesta esimerkiksi läheisen kuolemasta, päättyneestä ihmissuhteesta, elämäntilanteen muutoksesta, työpaikan vaihdosta tai eläkkeelle jäämisestä. Suru viestii, että ihminen joutuu luopumaan itselleen tärkeästä asiasta. Suru ei tarkoita kiintymyssuhteen katkeamista, vaan ihmisen suhde menetettyyn muovautuu surun aikana muistosuhteeksi.

 Suremisen tavat ovat henkilökohtaisia ja yksilöllisiä, joten ei ole oikeaa tai väärää tapaa surra menetystään. Ulkopuoliset eivät voi arvioida toisen ihmisen surun voimakkuutta tai antaa neuvoja parhaista suremisen tavoista.

Surulla on sisäisen kokemuksen lisäksi sosiaalinen vaikutus – sureva saattaa kaivata vierelleen toisen ihmisen läsnäoloa ja surun huomiointia. Surevan kohtaaminen voi aiheuttaa itselle hankalia tunteita, esimerkiksi pelkoa väärien asioiden sanomisesta. Useimmiten surevat eivät kuitenkaan kaipaa korulauseita, vaan kuuntelijaa tai läsnäoloa.

Ihmiset surevat ja käsittelevät tapahtunutta omaan tahtiinsa, joten surulla on oma aikansa. Toisilla se kestää pidempään, toisilla lyhyempään. Surussa monenlaiset tunteet nousevat pintaan ja ihminen voi olla hämmentynyt vaihtelevien tunteidensa kanssa. Surua ei voida jakaa vaiheisiin, jotka käydään läpi tietyssä järjestyksessä. Suru voi pitkittyä ja aiheuttaa masennusta. Pitkittyneeseen suruun kannattaa hakea apua.

Surusta löytyy lisätietoa alla: 

Lapset ja suru: 


Mielen joustavuus

Resilienssi, eli mielen joustavuus, on psyykkistä selviytymiskykyä elämän vastoinkäymisissä tai muutoksissa. Resilienssi koostuu yksilön voimavaroista, taidoista ja vahvuuksista. Näiden tekijöiden tarkoituksena on ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia sekä vahvistaa elämässä menestymistä. Mielen joustavuuteen vaikuttavat yksilön ominaisuudet, sekä yksilön elämässä kohdatut haasteet ja niistä selviytyminen.

Tutkimuksissa on osoitettu, että mielen joustavuutta vahvistavat läheiset ihmissuhteet ja niistä saatu tuki, välittäminen, luottamus ja rakkaus. Moni koittaa pärjätä kriisin keskellä omatoimisesti pitkään. Avun pyytäminen ja sen vastaanottamisen taito on osa mielen joustavuutta. Resilienssi pitää sisällään myös seuraavat tekijät:

  • tunne- vuorovaikutustaidot,
  • kyky tehdä ja toteuttaa suunnitelmia,
  • kyky hallita impulsseja,
  • kyky asettaa rajoja,
  • pystyvyys ja luottamus,
  • positiivinen minäkuva ja hyvä itseluottamus sekä
  • ongelmienratkaisutaidot.

Näitä tekijöitä ja taitoja on mahdollista kehittää erilaisilla tavoilla läpi elämän. Arkirutiinien ylläpito, eli riittävä ravitsemus ja uni sekä sopiva määrä liikuntaa, auttavat säilyttämään mielen joustavuuden haastavissa elämäntilanteissa.

Tutkimuksissa on todettu, että omaa resilienssia voi vahvistaa myös muita auttamalla, esimerkiksi vapaaehtoistyön kautta. On tärkeää, että jokainen löytää itselleen merkityksellisiä iloa ja mielihyvää tuottavia asioita. Haasteita kohdatessa voi miettiä, millä keinoilla on selvinnyt aiemmin elämän vaikeista tilanteista, ja hyödyntää näitä selviytymiskeinoja uusien haasteiden edessä.

Lisää vinkkejä mielen joustavuudesta löydät seuraavilta sivuilta:  


Tutustuit juuri Mielenterveystaidot mielenterveyden tukena -kokonaisuuden osioon Elämänhallintataidot. Kokonaisuuden muut osiot löydät sivulta Hyvä mieli.